Vihreä infrastruktuuri on lupaava lähestymistapa, jolla kaupunkeja voidaan auttaa sopeutumaan ilmastonmuutokseen, vähentämään riskejä ja vahvistamaan resilienssiään paremman kaupunkisuunnittelun ja hallinnon kautta. Näiden interventioiden tarkoituksena on ratkaista monia ongelmia, ja ne voivat mahdollisesti tarjota myönteisiä ympäristöön liittyviä, sosiaalisia ja taloudellisia hyötyjä. Hyötyjen saavuttaminen edellyttää kuitenkin järjestelmällisiä, kokonaisvaltaisia ja yhteistoiminnallisia lähestymistapoja [17]. Vihreän infrastruktuurin interventioiden onnistunut toteutus edellyttää erilaisten teknisten, poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten haasteiden tutkimista ja niihin vastaamista.
Tässä osiossa tunnistetaan haasteita, joita kohdataan suunniteltaessa vihreän infrastruktuurin ratkaisuja kaupungeille yhteistoiminnallisesti eli yhteissuunnitteluna. Lisäksi ryhmitellään tunnistetut haasteet neljään pääteemaan: hallinnolliset ja institutionaaliset tekijät, sidosryhmien osallistaminen, keskittyminen tietoihin ja taitoihin sekä tekninen integrointi. Nämä teemat pohjautuvat B.Green-projektiin sekä olemassa olevaan kirjallisuuteen kattaen kaikki yhteissuunnitteluprosessin vaiheet. On kuitenkin tärkeää pitää mielessä, että kuvatut haasteet risteävät keskenään, eikä niitä voi käsitellä erillään.
Yhteinen poliittinen tahtotila ja jatkuva poliittinen tuki ovat kaikissa yhteiskunnan haasteissa edellytyksiä sille, että haasteeseen voidaan vastata kokonaisvaltaisesti [17]. Monissa tutkimuksissa on kuitenkin todettu hallinnollisten ja institutionaalisten haasteiden olevan tärkeimmät esteet vihreän infrastruktuurin suunnittelulle. Tehokas suunnittelu ja rakentaminen edellyttää vihreän infrastruktuurin eri etujen hyödyntämistä ja irtautumista perinteisistä työskentelytavoista. Myös politiikan lyhyet syklit sekä hallinnon ja päätöksenteon hajanaiset viitekehykset ovat keskeisiä ongelmia ilmastoriskien käsittelyssä ja vihreän infrastruktuurin toteutuksessa. Ne edellyttävät pitkän aikavälin näkökulmaa, jota varten on toteutettava uusia asianmukaisia hallintorakenteita ja käytäntöjä.
Toisin kuin tavanomaiset harmaat ratkaisut, innovatiiviset ja monitoiminnalliset vihreän infrastruktuurin ratkaisut vaativat irtautumista perinteisistä työskentelytavoista. Vaikka kuntaa ajatellaan usein kokonaisuutena, se koostuu eri sidosryhmistä ja virastoista. Nämä voivat suunnittelun lisäksi työskennellä muun muassa ympäristöasioiden, ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja ilmastonmuutoksen hillinnän, rahoituksen, yhteiskunnallisen kehityksen, asumisen, liikenteen ja innovaatioiden parissa. Näillä toimijoilla on usein omat organisaatiokulttuurinsa, arvonsa ja periaatteensa [26] sekä osaamisalueensa, prosessinsa ja säännöksensä.
Siiloutuneet kuntarakenteet, joissa yksi virasto hoitaa yleissuunnittelun ja toinen yksityiskohtaisen suunnittelun ja toteutuksen, hankaloittavat yhteisymmärryksen löytämistä projektin tavoitteista ja teknisistä ja yhteiskunnallisista vaatimuksista koko projektin elinkaaren ajan (linkki sanastoon). Yhteiset linjaukset hallinnon eri tasoilla ovat tärkeitä vihreän infrastruktuurin onnistuneelle toteutukselle. Siksi on tarpeen muuttaa työskentelykäytäntöjä ja prosesseja, ja budjettivirtojen on heijastettava iteratiivista yhteistyötä.
Lisää esimerkkejä
Digitaalisten ja vihreän infrastruktuurin ratkaisujen nopeat kokeilut
Siirtolapuutarhojen yhteiskehitys sidosryhmien kanssa
Yhteistyö luovuuden edistämiseksi
Sidosryhmien osallistaminen raitiotieallianssiin
Vakavia pelejä erilaisten näkökulmien oppimiseen
Viestintä 3D-mallinnuksen kautta
Vihreän infrastruktuurin ratkaisujen valtavirtaistaminen edellyttää sopivaa sääntely-ympäristöä [17]. Vihreä infrastruktuuri räätälöidään kohteen mukaan, eikä standardeja usein ole. Yhteistoiminnallisimmistakin hallintorakenteista puuttuvat usein selkeät oikeudelliset järjestelyt, jotka toisivat järjestelmällisyyttä pitkän aikavälin hyötyjen jakamiseen ja ylläpitovastuisiin [17]. Ratkaisun uutuus asettaa oman haasteensa säätelylle siinä mielessä, että monilta viranomaisilta puuttuvat selkeät valtuudet harkita vihreän infrastruktuurin ratkaisuja vaihtoehtoina harmaiden tai tavanomaisten infrastruktuuriratkaisujen sijaan.
Usein toistuvat sadetapahtumat vaikuttavat merkittävästi kaupunkien suunnitteluun. Mahdollistavatko suunnittelujärjestelmät tässä skenaariossa siirtymisen painovoimaisista hule-, jäte- ja tulvavesien hallintajärjestelmistä joustavampiin järjestelmiin, kuten ”imusienikaupunkeihin” tai ”vesiherkkiin kaupunkeihin”? [3]. Vaikka yksityisen sektorin toimijat voivat olla ketterämpiä, ne voivat myös olla haluttomia toimimaan ilman selkeää ja johdonmukaista poliittista ohjausta [26].
Lisää esimerkkejä
Kaupunkiniittyjä koskevat ohjeet sidosryhmille
Rahoituksen puute mainitaan usein yhtenä esteenä vihreän infrastruktuurin projekteille. Ellei kaupunki tai kunta ole vahvasti sitoutunut ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, vihreä infrastruktuuri laiminlyödään usein vuosibudjetissa. Koska ratkaisut poikkeavat perinteistä, tällaiset projektit kilpailevat usein tavallisempien harmaan infrastruktuurin ratkaisujen kanssa, jotka eivät tarjoa lisää sivuhyötyjä. Lisäksi vihreä infrastruktuuri vaatii pitkäjänteistä ajattelua, ja voi kestää 10–15 vuotta ennen kuin hyödyt toteutuvat. Vaikutukset lykkääntyvät tästä syystä politiikan lyhyiden syklien ulkopuolelle [28].
Vihreän infrastruktuurin projektit aiheuttavat yleisesti suurempia etukäteiskustannuksia ja haasteita ylläpitotuen kannalta. Yksityisen sektorin osallistaminen vihreän infrastruktuurin projektien toteuttamiseen ja hallintaan auttaa ylittämään budjetin asettamia rajoitteita ja parantaa riskien jakamista pitkän aikavälin infrastruktuuri-investoinneissa. Tällaisilta yhteistyöprojekteilta puuttuu tällä hetkellä rahoitusmalleja ja sääntelykehyksiä [28]. Vihreän infrastruktuurin rahoitustarpeita on siksi harkittava kaikissa eri suunnitteluvaiheissa esisuunnittelusta toteutukseen, mutta huomioon on otettava myös kohteen tuleva kunnossapito ja seuranta, jota varten tarvitaan rahoitusta yksityiseltä sektorilta [29, 30].
Suunnitteluprosessit edellyttävät muutoksia paitsi hallintoparadigmoissa myös yhteisöjen aktiivisen osallistamisen tasossa. Resilientti viherinterventio edellyttää vuorovaikutusta sekä niiden yhteisöjen kanssa, joissa vihreän infrastruktuurin ratkaisuja toteutetaan, että kaikkien muiden yhteisöjen kanssa, joihin interventiot vaikuttavat. On näyttöä siitä, että sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristöön liittyviä hyötyjä voidaan tuottaa tehokkaammin tuomalla asukkaiden edut olennaiseksi osaksi suunnitteluprosessia. Siitä huolimatta yhteisöjä otetaan harvoin aidosti mukaan tällaisten interventioiden yhteissuunnitteluun [31, 32].
Yhteisöt ovat harvoin yhtenäisiä ja yksimielisiä kokonaisuuksia, ja eri käyttäjäryhmät käyttävät olemassa olevia tiloja eri tavoin. Tämä on ymmärrettävä vihreän infrastruktuurin suunnittelussa, ja tilat on suunniteltava siten, että niiden käyttötarkoitukset eivät ole ristiriidassa keskenään vaan täydentävät toisiaan. Asukkaiden tuen ja hyväksynnän puute voi olla este viherinterventioiden onnistuneelle toteutukselle, ja se on tiiviisti kytköksissä siihen, missä määrin sosiokulttuuriset tekijät otetaan huomioon.
Muita tärkeitä edellytyksiä yleiselle hyväksynnälle ovat poliittinen luottamus ja oikeutus (linkki sanastoon) sekä tietoisuus ja vihreän infrastruktuurin hyötyjen arvostaminen. Niihin on kiinnitettävä erityisesti huomiota alusta asti [33]. Pelko siitä, että vihreän infrastruktuurin parantaminen johtaa gentrifikaatioon ilman täydentävää asuntopolitiikkaa, voi myös synnyttää vastustusta paikallisten yhteisöjen keskuudessa. Tätä pidetään kuitenkin harvoin ongelmana [26].
Lisää esimerkkejä
Osallistava viheraluesuunnittelu erilaisten asukasryhmien kanssa
Asukkaiden reaktioiden kartoitukseen pohjautuva yhteissuunnittelu
Asukkaiden osallistaminen asukaspaneelin avulla
Yhteistyö paikallisen arvon ja pitkäikäisyyden lisäämiseksi
Älykäs ja siisti raitiotiepysäkki
Koska paikallisen yhteisön osallistaminen on haastavaa, monet poliitikot, johtajat ja ammattilaiset pitävät yhteiskehittämistä (linkki sanastoon) tai osallistavaa suunnittelua (linkki sanastoon) asukkaiden kanssa epäluotettavana ja kalliina prosessina. Eletystä kokemuksesta saatu paikallinen tietämys ja osaaminen jätetään usein huomioimatta ja/tai sivuutetaan. Yhteinen päätöksentekoprosessi tarkoittaa kuitenkin sitä, että asukkaiden pitäisi osallistua prosessiin jatkuvasti ja heillä pitäisi olla veto-oikeus. Tämä edellyttää kaikilta osapuolilta aikapanostusta ja yhteistyövalmiuksien rakentamista.
Laitosten perinteisissä hierarkkisissa järjestelyissä ei ole sijaa sille, että asukkaita kutsuttaisiin osallistumaan tasavertaisina osapuolina [32] ja he muuttuisivat loppukäyttäjistä tärkeiksi sidosryhmiksi. Asiantuntijat ja päättäjät voivat myös olla haluttomia luovuttamaan päätöksentekovaltaa yhteisöille. Laitoksissa, prosesseissa ja asenteissa on näin ollen tapahduttava merkittäviä muutoksia, jotta kaupunkitiloista voidaan päättää yhteisesti. Yksi tapa saada kokemusta ja valmiuksia yhteistä päätöksentekoa varten on aloittaa pienemmillä kokeiluilla.
Lisää esimerkkejä
Yhteistyö innovaation lisäämiseksi
Digitaalinen osallistuminen Helsingissä: Kerrokantasi
Digitaalinen osallistuminen Tallinnassa: AvaLinn
Sidosryhmien osallistaminen raitiotieallianssiin
Vakavia pelejä erilaisten näkökulmien oppimiseen
Osallistava viheraluesuunnittelu erilaisten asukasryhmien kanssa
Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) vuoden 2022 raportti peräänkuuluttaa vahvasti ”merkityksellistä osallistumista” ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Vaikka osallistamisen tarpeesta on vahvaa näyttöä, se jätetään yleensä hyödyntämättä hallinnossa [31]. Asukkaiden aktiivinen rooli vihreän infrastruktuurin suunnittelussa ei takaa sitä, että heidät huomioitaisiin lopputuloksessa, sillä korkeassa sosiaalisessa asemassa olevat henkilöt ja ”sisäpiiritieto” voivat olla hallitsevia suunnitteluprosessissa. Naisten, vähemmistöryhmien, lasten ja vammaisten kaltaisten ryhmien etuja ei välttämättä oteta tasavertaisesti huomioon, ja jotkut asukkaat eivät välttämättä pysty käyttämään tavanomaisia osallistumistyökaluja [29].
Lisää esimerkkejä
Sidosryhmien osallistaminen Her City-työkalun avulla
Kaikkiin edellä mainittuihin pääteemoihin ja haasteisiin liittyy tiiviisti erityistietämyksen ja -taitojen tarve. Tehokasta hallintoa, taloudellista riippumattomuutta ja sidosryhmien osallistamista voidaan pitää läpileikkaavina kysymyksinä. Vihreän infrastruktuurin onnistunut toteutus edellyttää tietoisuutta, asiantuntijuutta, viestintää ja teknistä integrointia.
Vihreän infrastruktuurin monet hyödyt ja sivuhyödyt eivät ole yleisesti tiedossa. Hyötyjen asianmukainen mainostaminen ja niistä tiedottaminen yleisölle ja päättäjille tuen lisäämiseksi on asettanut haasteita [26]. Digitaalinen kahtiajako voi myös muodostaa esteen tietoisuuden lisäämiselle digitaalisten ja sähköisten työkalujen avulla. Suunnittelijoilta voi myös puuttua tietämystä ja osaamista paikallisista asioista. Ne ovat tärkeitä työkaluja paikallisten olosuhteiden ymmärtämiseksi [23].
B.Green-projekti toteutti Keski-Itämeren alueen tilasuunnittelijoille (n=31) kyselyn, jossa vain noin 12 % vastaajista arvioi tietoisuuden vihreästä infrastruktuurista olevan alhainen omassa osastossaan. Siitä huolimatta 35 % vastaajista koki nykyisen tietoisuuden tason olevan este vihreän infrastruktuurin suunnittelulle. Lisäksi kahdessa vapaamuotoisessa vastauksessa annettiin ymmärtää, että sidosryhmiin kuuluvien poliitikkojen ja rakennusyhtiöiden keskuudessa on tietoisuuden puutetta vihreästä infrastruktuurista ja sen hyödyistä.
Lisää esimerkkejä
Vakavia pelejä erilaisten näkökulmien oppimiseen
Älykäs ja siisti raitiotiepysäkki
Viestintä 3D-mallinnuksen kautta
Siirtolapuutarhojen yhteiskehitys sidosryhmien kanssa
Vihreän infrastruktuurin suunnitteluprosessi edellyttää monenlaista osaamista ja asiantuntemusta. Tarvittavaan tieteelliseen ja tekniseen tietämykseen kuuluu muun muassa ymmärrys luonnonjärjestelmien monimutkaisista prosesseista sekä asianmukaisista suunnitteluratkaisuista ja vaihtoehdoista. Näin varmistetaan, että resilientit ratkaisut muokataan vastaamaan paikallisia olosuhteita.
Kaikesta tästä on suurta puutetta [2]. Monien kuntien virastoilta puuttuu vihreän infrastruktuurin suunnitteluprosesseihin tarvittava asiantuntemus [33]. Ratkaisujen innovatiivisen luonteen vuoksi on vaikeaa löytää osaavia toimittajia ja yrityksiä, jotka pystyisivät tehokkaasti integroimaan ratkaisut rakennettuun ympäristöön. Tämä monimutkaistaa julkisten hankintojen kilpailutusta [34]. Koska yhteissuunnittelua tarvitaan, suunnitteluprosessiin kaivataan niin kokemusta kuin osaamista digitaalisista ja muista osallistumistavoista sekä asiantuntijoiden ja asukkaiden välisen vuorovaikutuksen fasilitoimisesta.
Lisää esimerkkejä
Yhteistyö luovuuden edistämiseksi
Digitaalinen osallistuminen Helsingissä: Kerrokantasi
Digitaalinen osallistuminen Tallinnassa: AvaLinn
Tilasuunnittelu väliaikaisen (vihreän) infrastruktuurin avulla
Digitaalisten ja vihreän infrastruktuurin ratkaisujen nopeat kokeilut
Kaupunkisuunnittelu alkaa tyhjästä vain harvinaisissa tapauksissa. Vihreä infrastruktuuri on sovitettava alueille, joiden käyttöä rajoittavat muut käyttötarkoitukset, kuten jalankulku- tai liikennekäytävät, hulevesi- tai viemäriliitännät jne. Olemassa olevissa tiloissa – avoimet alueet mukaan lukien – voi olla monta kerrosta maanalaista infrastruktuuria, jota ei näe paljaalla silmällä, mutta joka rajoittavat tilan käyttömahdollisuuksia.
Tällainen infrastruktuuri, kuten putkistot, kaapelit ja/tai tunnelit, sekä sääntelyyn liittyvät kysymykset ja kyseisen infrastruktuurin kanssa vuorovaikutuksessa olevien tilojen käyttöön liittyvät lupavaatimukset, on otettava huomioon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa suunnitteluprosessia.
Teknistä integrointia koskevaa tietämystä tarvitaan, jotta voidaan luoda viherverkostoja ja ekologisia käytäviä. Nämä mahdollistavat ihmisten, eläinten ja hyönteisten sopeutumisen olemassa oleviin kaupunkiverkostoihin, rakennuksiin, teihin jne. Keskeisten sidosryhmien on oltava mukana suunnitteluprosessin varhaisissa vaiheissa. Tämä pätee osastojen ja virastojen väliseen yhteistyöhön sekä yhteistyöhön ulkoisten asiantuntijoiden ja paikallisten yhteisöjen kanssa. Jos oikeat sidosryhmät eivät osallistu prosessiin oikeaan aikaan ja toimita välttämätöntä dataa, on vähemmän todennäköistä, että tehokas monitoiminnallinen vihreä infrastruktuuri tuo systeemisiä hyötyjä.
Vaikka kaupunkialueiden 3D-mallit eivät vielä ole tarpeeksi kehittyneitä näyttääkseen todellisen tilanteen maanpinnan yläpuolella ja sen alla, tällaiset mallit auttavat tulevaisuudessa välittämään sekä vihreän että harmaan infrastruktuurin tekniset vaatimukset.
Lisää esimerkkejä
Yhteistyö luovuuden edistämiseksi
Viestintä 3D-mallinnuksen kautta
Digitaalisten ja vihreän infrastruktuurin ratkaisujen nopeat kokeilut
Content 
