Vihreä infrastruktuuri määritellään ”strategisesti suunnitelluksi laadukkaiden luonnontilassa olevien alueiden, osaksi luonnontilassa olevien alueiden ja muiden ympäristöön liittyvien tekijöiden verkostoksi, joka on suunniteltu tuottamaan useita erilaisia ekosysteemipalveluita ja suojelemaan luonnon monimuotoisuutta sekä maaseudulla että kaupunkiympäristössä ja jota hoidetaan tässä tarkoituksessa [1].” Kaupungeissa voi olla hyvin erityyppistä vihreää infrastruktuuria, kuten metsiä, luonnontilaisten ja rakennettujen elementtien yhdistelmiä sekä puistoja, viherkaturakenteita ja viherkattoja tiheämmin rakennetuilla alueilla.
Etenkin tiiviisti rakennetussa kaupunkiympäristössä vihreän infrastruktuurin integroiminen muuhun kaupunki-infrastruktuuriin vaatii huolellista suunnittelua. Vihreän infrastruktuurin huomioiminen jo suunnittelun alkuvaiheissa mahdollistaa kaupunkien kehittämisen viihtyisämmiksi ja turvallisemmiksi asuinympäristöiksi, jotka ovat sekä kestävämpiä että ilmastoviisaampia.
Vihreän infrastruktuurin yhteydessä saatetaan puhua myös vesistöihin viittaavasta sinisestä infrastruktuurista, mutta vesi sisältyy useimmiten vihreän infrastruktuurin määritelmään. Viheralueet ja vesistöt tarjoavat yhdessä ekosysteemipalveluita, jotka ovat ihmisten luonnosta saamien hyötyjen lähde.
Luontopohjaiset ratkaisut (linkki sanastoon) on samantapainen, mutta erillinen termi kuin vihreä infrastruktuuri vaikkakin näitä termejä käytetäänkin usein samassa merkityksessä. Luontopohjaiset ratkaisut ovat ”luonnon inspiroimia ja tukemia kustannustehokkaita ratkaisuja, jotka tarjoavat ympäristöhyötyjen ohella sosiaalisia ja taloudellisia hyötyjä samalla auttaen rakentamaan resilienssiä. Tällaiset ratkaisut lisäävät ja monipuolistavat kaupunkien, maaseutujen ja merialueiden luontoa sekä luonnonmukaisia piirteitä ja prosesseja paikallisesti mukautettujen, resurssitehokkaiden ja järjestelmällisten interventioiden kautta” [2]. Luontopohjaiset ratkaisut ja vihreä infrastruktuuri tarjoavat monia sivuhyötyjä tulvien hallinnasta puhtaampaan ilmaan ja kaupunkisaarekeilmiön lievittämiseen ja tukevat samalla asukkaiden hyvinvointia.
Vihreä infrastruktuuri tuo luonnon kaupunkiin ja tuottaa samalla asukkaille useita hyötyjä. Kasvavien ja tiivistyvien kaupunkien, kuten Helsingin ja Tallinnan, kaupunkirakennetta kehitetään jatkuvasti tulevaisuuden tarpeita varten. Väestönkasvusta johtuva kaupunkien tiivistyminen voi pahentaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja sen mukanaan tuomia sääilmiöitä, kuten rankkasateita ja kuumempia kesiä. Kaupungit on suunniteltava uusilla tavoilla ottaen huomioon ilmastossa tulevaisuudessa tapahtuvat muutokset. Tämä tavoite voidaan saavuttaa vihreän infrastruktuurin avulla.
Vihreän infrastruktuurin suunnittelu ohjaa priorisoimaan ekologisia reunaehtoja ja prosesseja.
Ekosysteemipalvelut luokitellaan kolmeen eri kategoriaan. Tuotantopalveluita ovat maataloudesta ja metsistä saatava ruoka, kuten marjat, sienet ja muut keräilytuotteet, sekä puutavara ja biomassaan perustuvat energianlähteet. Säätely- ja ylläpitopalveluita ovat veden kierron säätely ja tulvasuojelu, hyönteispölytys ja maaperän tuottokyvyn ylläpito.
Nämä prosessit säätelevät ekosysteemien toimintaa tai ovat välttämättömiä sen kannalta ja luovat perustan muille ekosysteemipalveluille. Kaupungeissa kasvit sitovat hiiltä ja edistävät siten hiilineutraaliuden saavuttamista. Kolmas kategoria on kulttuuriset ekosysteemipalvelut eli luonto virkistys- ja koulutusympäristönä.
Vihreän infrastruktuurin eri elementit voivat tarjota erityyppisiä ekosysteemipalveluita ja hyötyjä yhteiskunnalle ja luonnolle. Esimerkiksi sade- ja hulevesien hallinnassa käytettävät rakenteet auttavat hillitsemään tulvia paremmin kuin viherseinä tai viherkatto. Tulvien hillinnän tehokkuus riippuu kuitenkin viime kädessä sijainnista sekä tulvimisen laajuudesta. Suunnittelussa pitäisi ottaa huomioon kaikki nämä seikat, jotta voidaan päättää, minkälaisella vihreällä infrastruktuurilla kyseisiä yhteiskunnallisia haasteita lähdetään ratkomaan.
Content 
