Kokonaisvaltaiseen suunnitteluun tarvitaan laaja-alaista osaamista. B.Green-projektissa kokosimme yhteen eri alojen ja sektorien asiantuntijoita sekä asukkaita. B.Green-projektissa projektitiimit on integroitu kuntarakenteeseen eri tavoin, minkä johdosta ne ovat tiiviisti yhteydessä kunnan virastoihin (esim. ympäristö, liikenne), konsulttiyritysten maisema-arkkitehteihin ja innovatiivisten vihreän infrastruktuurin ratkaisujen (digitaaliset mukaan lukien) kehittäjiin. Aikaisemmat kokemukset olivat osoittaneet, että projektissa tarvittiin aktiivisempaa osallistumista ihmisiltä, joilla on ekologista tietämystä, rahoitusnäkökulmia koskevaa asiantuntemusta ja vahvaa osaamista maanalaisesta infrastruktuurista ja rakennusvalvonnasta. Myös koulutuksen, kulttuurin ja hyvinvoinnin alojen asiantuntijoiden osallistumista kaivattiin.
Asukkaat täyttävät monet asumiseen, työntekoon, arkeen, virkistykseen ja rentoutumiseen liittyvistä tarpeistaan lähiympäristössään. Rakennetut ja viherympäristöt voidaan suunnitella siten, että ne mahdollistavat nämä toiminnot ja tekevät niistä nautinnollisempia. Tämä tukee asukkaiden hyvinvointia monelta kannalta: ”Kestävän kehityksen kannalta on erittäin oleellista, että vihreän infran kehittäminen saisi ihmiset viihtymään lähiympäristössään. Tähän tarvitaan asukkaiden näkemyksiä” (Helsingin kaupungin ilmastoasiantuntija Mira Jarkko)
Vaikka asukkaiden ja paikallisten yritystoimijoiden konsultointi on tärkeää, se voi vaatia paljon resursseja ja sidosryhmien osallistaminen suunnitteluprosesseihin voi olla haastavaa. Se voi myös johtaa sidosryhmien uupumiseen, mikä voi alentaa lopputuloksen laatua. Uupuminen pitäisi estää koordinoimalla toimenpiteet muun alueella järjestettävän toiminnan kanssa.
Sidosryhmien osallistuminen voi olla erityisen haastavaa vastarakennetuilla tai rakennettavilla alueilla. Yhtenä vaihtoehtona voi olla lähialueiden tai muualla sijaitsevien vastaavien alueiden asukkaiden osallistaminen. Prosessien arvioimiseen käytettävät tehokkaat mittarit voivat nostaa esille parannettavia alueita ja täydentää sidosryhmien osallistumisen parhaita käytäntöjä [38].
Lisää esimerkkejä
Vuorovaikutus etnisesti monimuotoisten yhteisöjen kanssa yhteisöpuutarhatoiminnassa
Siirtolapuutarhojen yhteiskehitys sidosryhmien kanssa
Vihreän infrastruktuurin kehittäminen ja suunnittelu vaatii monipuolista yhteistyötä. Oleellista on ottaa kaikki sidosryhmät, toimijat ja asiantuntijat mukaan heti alusta lähtien.
Mikään ammattikunta ei pysty toteuttamaan vihreää infrastruktuuria yksin, vaan siihen vaaditaan monen eri sidosryhmän ja toimijan yhteistyötä sekä osaamista. Asiantuntijat tapaavat kuitenkin työskennellä ammattisiiloissa, jotka pitävät heidät erillään muista ja haittaavat yhteiskehittämistä. Kilpailevat tavoitteet ja jäykät institutionaaliset työskentelytavat tuovat yhteistyöhön myös toiminnallisia haasteita ja, mikä tärkeämpää, asettavat esteitä kipeästi kaivattujen ratkaisujen kehittämiselle.
Ekosysteemipalveluiden käsitteen kautta ymmärrämme, miten monimuotoisesti luonto linkittyy hyvinvointiimme. Samalla se haastaa perinteisiä tapoja tehdä asioita. Vaatii tietotaitoa ja monen eri ihmisen osaamista, että vihreän infran ratkaisuilla saadaan sekä kasvit menestymään että haluttua teknistä hyötyä. (WSP:n Kestävä maisema -yksikön päällikkö Elisa Lähde)
Uutta kaupunkitilaa suunniteltaessa erilaisten lajistojen kasvutilat pitää osata huomioida esimerkiksi kunnallistekniikan, jätehuollon ja liikenteen osalta, jotta kaikki suunnitelmat pelaavat yhdessä (arkkitehti Janni Backberg Helsingin kaupungilta).
Strategisen projektin johtamisessa ja eri sidosryhmien kanssa työskentelyssä yhteisen vision luomiseksi on usein kyse viestinnästä eri virastojen ja kaupungin eri organisaatioiden välillä sekä ulkoisten asiantuntijoiden kanssa.
Yhteistyön fasilitoinnissa kannattaa nähdä vaivaa ja vastuut on jaettava asianmukaisesti. Yhteistoiminnallinen ongelmanratkaisu on mahdollisuus yhdistää olemassa olevaa tietoa uusilla tavoilla, jotta voidaan luoda uudenlaisia hallintojärjestelyitä ja muita innovaatioita. Monessa tapauksessa tämä tarkoittaa pikemminkin vanhan tiedon uudelleenjärjestelyä kuin uuden tiedon tarvitsemista.
Kaikki osallistuminen ei ole samanlaista. Ennen kaikkea eroja löytyy tarvittavissa osallistumisen tavoissa sekä siinä, kuinka paljon vaikutusvaltaa toimijoilla oikeasti on prosessissa. Kaupunkisuunnitteluun osallistumisen yleisimmät tasot ovat tiedotus ja konsultointi. Yhteiskunnan muutosta tukevat, resilienssiin tähtäävät sosiaaliset innovaatiot edellyttävät kuitenkin syvempää strategista osallistumista.
Osallistumisen tulisi heijastaa laajan sidosryhmäjoukon aktiivista, tarkoituksellista ja rehellistä osallisuutta päätöksentekoon ja toimenpiteisiin. Kysymys siitä, kenet päästetään ääneen, on aina ollut vaikea, sillä yhteisöt ovat harvoin yhtenäisiä ja yksimielisiä kokonaisuuksia. Todellisuudessa joillakin toimijoilla on kohtuuttoman suuri sananvalta osallistavissa prosesseissa, sekä eliittiä ja erityisiä eturyhmiä usein suositaan.
Lisäksi suunnitteluprosessit voivat lähteä harhateille mikropolitiikkaa ja oman edun tavoittelua heijastavien yhteenottojen seurauksena. Suuren sidosryhmäjoukon osallistamisella on luonnollisesti käytännön vaikutuksia, jotka taas nostavat esiin edustavuuden ongelman. Toisaalta yritykset osallistaa huonommin edustettuja ja syrjäytyneempiä yhteiskunnan ryhmiä vaatii aikaa ja resursseja ja saattaa myös edellyttää valmiuksien kehittämistä.
Merkityksellinen osallistuminen tarkoittaakin näiden esteiden ylittämistä ja voimaannuttamisen tavoittelua muun muassa rakentamalla valmiuksia, kehittämällä kykyjä, tunnistamalla erilaisia näkökulmia ja tietämystä, hankkimalla johtamiskoulutusta ja jakamalla päätöksentekoprosesseja. Osallistumisen epäpoliittisiin näkökohtiin verrattuna voimaannuttaminen on poliittista, sillä se edellyttää muutoksia nykytilanteeseen liittyviin prosesseihin ja rakenteisiin: ”Osallistumista tarvitaan, jotta voidaan muuttaa sekä toimijoiden tapaa suhtautua toisiinsa että vallanjakoa. Vasta silloin se tukee tasapuolisia tuloksia niin sopeutumisessa kuin kehityksessäkin” [31].
Jotta jännitteisiin voidaan puuttua ja voidaan edistää aidosti osallistavaa päätöksentekotapaa [41], olemme esittäneet alla kolme suositusta siitä, miten voidaan tunnistaa keskeiset sidosryhmät, joiden on osallistuttava prosessiin alusta lähtien.
Jotta jännitteisiin voidaan puuttua ja voidaan edistää aidosti osallistavaa päätöksentekotapaa [41], olemme esittäneet alla kolme suositusta siitä, miten voidaan tunnistaa keskeiset sidosryhmät, joiden on osallistuttava prosessiin alusta lähtien.
Osallista ensin sidosryhmät, jotka ovat tärkeitä päätöksentekoprosessille ja voivat vaikuttaa siihen. Osallista myös sidosryhmät, joihin tulevat päätökset ja toimenpiteet vaikuttavat. Prosessin fasilitoinnista vastaavien henkilöiden pitäisi olla tietoisia mahdollisista epätasapainoisista valtasuhteista, jotta enemmän resursseja omaavat sidosryhmät eivät hallitse keskustelua liikaa. Valtaeroja voi ilmetä kunnan eri virastojen, eri erikoisalojen tai yhteisön eri ryhmien välillä. Myös silloin ilmenee valtaeroja, kun kaikki nämä ryhmät kokoontuvat yhteen.
Toiseksi laajenna osallistamisen tapa kevyen konsultoivasta lähestymistavasta merkitykselliseen vuorovaikutukseen. Ota tärkeät sidosryhmät mukaan vaihtoehtoisten ratkaisujen rakentamiseen, käsittelyyn ja edistämiseen. On myös tärkeää tunnistaa osallistumisen rajat, tavoitteet, tarkoitus ja odotetut tulokset [41, 42]. Kolmanneksi panosta poliittisen sitoumuksen saamiseen ja varmista resurssien saatavuus, aika mukaan lukien. Sekä ongelman että kontekstin mukaan räätälöidyt lähestymistavat edellyttävät ajan panostamista ja intoa, mutta myös tukea ylemmältä tasolta. Poliittiseen tahtotilaan voidaan myös vaikuttaa ottamalla yhteys tiedotusvälineisiin ja lisäämällä yleisön tietoisuutta.
Content 
