Yhteissuunnitteluprosessi

Kaavoituksessa luodaan edellytykset monipuolisille vihreän infrastruktuurin ratkaisuille esimerkiksi suunnittelemalla viherverkostoja, jotka määrittävät katujen leveydet ja muut tilavaraukset. Jotta vihreän infrastruktuurin laajimmat mahdolliset toiminnalliset ominaisuudet sekä laajemmin ekosysteemipalveluiden tuotanto voidaan turvata teknisten järjestelmien täyttämässä kaupunkirakenteessa, tarvitaan suunnittelussa eri ammattialojen ja sidosryhmien osaamista ja yhteistyötä.

Yhteissuunnittelu auttaa lisäämään vihreän infrastruktuurin suunnitteluun saatavaa tukea tekemällä sivuhyödyt näkyviksi [35]. Tämä auttaa lisäämään oikeutusta vihreälle infrastruktuurille eri sidosryhmien keskuudessa [23]. Tämä puolestaan tukee projektien onnistumista siinä mielessä, että lopputuloksena on paremmin hallittu ja resilientimpi kaupunkitila. Hyvin toteutettuna yhteissuunnittelu voi olla yhteiskehittämisen ja sosiaalisen innovaation prosessi, joka voi parantaa yhteiskunnan hyvinvointia. Jotta vihreän infrastruktuurin suunnittelu voi toimia sosiaalisen innovaation prosessina, jokaisessa vaiheessa on tehtävä yhteistyötä.

Yhteissuunnittelun neljä vaihetta

Suunnitteluprosessit, joiden tavoitteena on sosiaalinen innovaatio, edellyttävät yhteistoiminnallista suunnittelua (yhteissuunnittelua), johon osallistuu yhteistoiminnallisesti ja iteratiivisesti eri sidosryhmiä tutkijoista toimijoihin ja asukkaisiin. Tämä tukee sidosryhmien aktiivista osallistumista kaikissa eri vaiheissa [36].

Yhteissuunnittelu jaetaan neljään vaiheeseen seuraavasti: 1) lähtötietojen yhteisarviointi, suunnittelu ja tutkimus, 2) tarkempi yhteissuunnittelu ja kokeilut 3) yhteistoteutus ja kunnossapito, sekä 4) yhteisseuranta ja tulosten yhteisarviointi. Kaksi viimeistä vaihetta yleensä laiminlyödään tai unohdetaan kokonaan, vaikka ne ovat keskeisiä yhteissuunnitteluprosessissa. Näihin vaiheisiin liittyy paitsi teknisiä myös sosiaalisia, taloudellisia, organisatorisia ja ympäristöön liittyviä seikkoja.

Yhteistoiminnallisten prosessien suurimpia haasteita ovat muun muassa se, että liian monen sidosryhmän mukana olo voi tehdä prosesseista pitkiä ja pitkäveteisiä sekä vaikeuttaa sellaisten keskeisten muutosten seurantaa, jotka voivat johtaa vihreän infrastruktuurin toteutuksen epäonnistumiseen. Keskeistä on löytää oikea tasapaino asiasta ja asiayhteydestä riippuen ja käyttää oikeita työkaluja tasapainon saavuttamiseksi.

Sidosryhmät ja niiden tarpeet on kartoitettava, analysoitava ja arvioitava yhteissuunnittelun eri vaiheissa. Monien eri sidosryhmien olisi hyvä osallistua vihreän infrastruktuurin suunnitteluprosessiin aktiivisesti jo varhaisessa vaiheessa. Kompromissien hallinta vihreän infrastruktuurin eri hyötyjen sekä kiinnostuneiden osapuolten prioriteettien välillä edellyttää ristiriitojen ratkaisua sekä tehokasta ja läpinäkyvää viestintää. Tähän osioon on koottu joitakin paikan päällä käytettäviä, sähköisiä ja digitaalisia menetelmiä ja työkaluja, jotka tukevat eri sidosryhmien merkityksellistä osallistumista.

1) Lähtötietojen yhteisarviointi, -suunnittelu ja -tutkimus

Lähtötietojen yhteisarvioinnin, -suunnittelun ja -tutkimuksen kattava vaihe on esisuunnitteluprosessin ensimmäinen vaihe. Se rakentaa pohjan kaupunkisuunnitteluprosessille. Tässä vaiheessa arvioidaan haasteet, paikalliset olosuhteet ja erilaiset mahdolliset ratkaisut konseptitasolla. Ratkaisujen soveltuvuutta arvioidaan suhteessa olosuhteisiin, ja tilanne analysoidaan ongelman, riskin ja mahdollisuuksien näkökulmista.

Tämä vaihe on myös tilaisuus kerätä tietoa ja ymmärtää mukana olevien eri toimijoiden kokemuksia, vaikuttimia ja tarpeita. Sidosryhmien kanssa tehtävän työn tuloksena päätetään, mitä mahdollisuutta tai mahdollisuuksia lähdetään tutkimaan tarkemmin [37].

Esimerkkimenetelmä

Yhteistyö paikallisen arvon ja pitkäikäisyyden lisäämiseksi

Lähtötietojen yhteisarvioinnin ja -suunnittelun vaiheessa esitellään uusia ideoita kaupunkisuunnittelun lähtökohdiksi. Lisäksi kartoitetaan keskeisiä sidosryhmiä ja olennaisia tapoja osallistaa ne vaihtoehtojen lopulliseen valintaan. Vaiheen keskeiset osa-alueet on esitetty alla.

Ongelmien tunnistaminen. Tämän vaiheen yhteiskehittämisprosessi alkaa sillä, että tunnistetaan sidosryhmien – kuten tutkijoiden, paikallisten yhteisöjen ja valtion virastojen – olemassa oleva tai mahdollinen tuleva ongelma tai ongelmat. Päätetään esimerkiksi, ”mikä on kysyttävä kysymys” ja ”minkä asian yritämme ratkaista”.

Esimerkkimenetelmä

Sidosryhmien osallistaminen raitiotieallianssiin

Taustatutkimus. Ennen projektin aloittamista on tarpeellista kartoittaa sidosryhmien kanssa tehtävää yhteistyötä lähtötilanteen analyysilla. Kartoituksen voi suorittaa lukuisilla eri tavoilla, kuten asukaskyselyillä, koordinoiduilla naapurustokierroksilla, haastatteluilla, osallistavilla riskien arvioinneilla tai analysoimalla tiettyjä teemoja, kuten luonnon monimuotoisuutta. Näin kerätään olemassa olevaa tietoa kohteesta, saadaan yleiskäsitys riskeistä ja kehityspotentiaalista sekä osallistetaan ulkoisia asiantuntijoita [39]. Samalla pitäisi tehdä muuta alustavaa tutkimusta ongelman luonteesta, mittakaavasta ja laajuudesta sekä ongelmaan liittyvistä sosiaalisista, taloudellisista ja ympäristöön liittyvistä kustannuksista.

Esimerkkikysymys asukaskyselystä, joka toteutettiin Maptionnairen avulla Helsingissä ja Tallinnassa osana B.Green-projektia tiettyjen alueiden asukaskäytön kartoittamiseksi. Lähde: B.Green-projekti.

Lue lisää

Esimerkkimenetelmä

Lähtötilanteen analyysi

Esimerkkimenetelmä

Luonnon monimuotoisuuden seuranta

Ongelman ja tavoitteiden määrittäminen. Ongelma ja tavoitteet on määritettävä yksityiskohtaisesti ja tavoitteet on asetettava tärkeysjärjestykseen niiden potentiaalisten vaikutusten mukaisesti – niin myönteisten kuin kielteistenkin. Tässä alavaiheessa tutkitaan, mikä on kannattavaa ja minkä tyyppisiä ongelmaan ja tavoitteisiin liittyviä vihreän infrastruktuurin ratkaisuja on saatavilla [37, 39].

Sidosryhmien kartoittaminen ja analyysi. Suunnitteluprosessiin on otettava mukaan ryhmät, jotka voivat vaikuttaa joko ratkaistavaan ongelmaan tai mahdollisiin ratkaisuihin, sekä ryhmät, joihin ongelma tai ratkaisut voivat puolestaan vaikuttaa. Sidosryhmien kartoittaminen on suunnittelun alkuvaiheissa käynnistyvä iteratiivinen prosessi, jonka tarkoituksena on tunnistaa kyseiset ryhmät. Kartoitus on syytä ulottaa olemassa olevien verkostojen ulkopuolelle, jotta mukaan saadaan muiden alojen asiantuntijoita.

Sidosryhmien pitäisi edustaa kaikkia yhteiskunnan pääsektoreita. Esimerkkejä ovat muun muassa valtion virastoja edustavat viranomaiset, poliittiset edustajat, kansalaisyhteiskunta, kaupan ala, akateeminen yhteisö, tiedotusvälineet, kansainväliset organisaatiot ja asiantuntijaorganisaatiot (ks. kuva 21). Haavoittuvuusarviointeja voidaan käyttää apuna, jotta voidaan tunnistaa ilmastouhille haavoittuvaiset sidosryhmät. Kokonaisvaltaista ja resilienttiä interventiota varten pitäisi ottaa huomioon kaikki sidosryhmät, joihin toimenpiteet vaikuttavat. Siitäkin huolimatta, että he asuisivat kunnan rajojen ulkopuolella, sillä vaikutuksia voidaan kokea myös kauempana kohteesta [38].

Menetelmä

Sidosryhmäanalyysi

Esimerkkimenetelmä

Pölyttäjien valtatien sidosryhmien kartoittaminen

Esisuunnittelu. Kun ongelmasta on muodostettu kokonaisvaltainen käsitys ja sille on esitetty joitakin mahdollisia ratkaisuja, seuraavaksi ne täytyy selittää ja viestittää eri sidosryhmille. Tämän lyhyen ilmoituksen pitäisi välittää ratkaisun tarkoitus, palveltava yleisö, onnistumisen mittarit sekä alustava tiekartta, johon sisältyvät rajoitteet, aikataulu ja budjetti [37].

Esimerkkimenetelmä

Epävirallisten prosessien hyödyntäminen hyväksynnän saamiseksi

Sidosryhmien osallistaminen 

Sidosryhmien osallistaminen on perinteisesti alkanut liian myöhäisessä vaiheessa. Sidosryhmien osallistaminen on ihanteellista aloittaa tässä vaiheessa projektia sidosryhmien kartoittamisella ja koordinoinnilla, vaikka sitä pidetäänkin haastavana osallistumisasteen kannalta. Eräs osallistuja totesi, että ”yhtenä hetkenä ajatellaan, että on liian aikaista jakaa ideoita ja konsepteja, seuraavana onkin äkkiä liian myöhäistä antaa palautetta” (Osallistuja, B.Green työpaja, 13.1.2021).


Lisää esimerkkejä

Siirtolapuutarhojen yhteiskehitys sidosryhmien kanssa

Asukaskysely

Osallistava viheraluesuunnittelu erilaisten asukasryhmien kanssa

Luovuutta tukeva yhteistyö

Sidosryhmien osallistaminen Her City-työkalun avulla

Digitaalinen osallistuminen Tallinnassa: AvaLinn

Digitaalinen osallistuminen Helsingissä: Kerrokantasi

Kerrokantasi on sähköinen osallistamistyökalu, jota Helsingin kaupunki käyttää kaupunkisuunnittelussa. Lähde: Helsingin kaupunki.

2) Tarkempi yhteissuunnittelu ja -kokeilut

Yhteiskehittämisen toisessa vaiheessa poraudutaan syvemmälle ongelman syihin ja kehitetään ideoita ja mahdollisia ratkaisuja siten, että tilaa jää useille toistoille [8]. Vihreän infrastruktuurin tarkemmassa yhteissuunnittelussa ja ratkaisujen kokeiluissa hyödynnetään dataa, ja ne perustuvat sidosryhmien osallistumisen periaatteisiin. Datavetoinen lähestymistapa, joka kattaa ilmastonmuutokseen liittyvää resilienssiä ja viherverkostoihin liittyvää vuorovaikutusta koskevan datan, terveysvaikutusten arvioinnit, asukkaiden mieltymykset sekä tilankäyttöanalyysit, auttaa määrittämään, mitkä suunnitteluratkaisut vastaavat minkäkin sidosryhmän tarpeisiin ja miten. Osallistavia menetelmiä voidaan käyttää sekä yhteissuunnittelun että kokeilujen tukemiseen. Tässä vaiheessa voidaan hyödyntää jatkuvaa palautetta yhteiskokeiluvaiheesta optimaalisen ratkaisun luomisessa [37].

Esimerkkimenetelmä

Yhteistä päätöksentekoa tukeva yhteistyö

Lisää esimerkkejä

Tilasuunnittelu väliaikaisen (vihreän) infrastruktuurin avulla

Alueellinen viherkerroin – kaupunginosille tarkoitettu työkalu

Yhteistyö innovaation lisäämiseksi

Pioneer Erasmus Mundus -maisteriohjelman opiskelijat etsivät uusia ideoita Tallinnan uusinta, pölyttäjien valtatieksi kutsuttua vihreän infrastruktuurin aloitetta varten. Lähde: Tallinnan teknillinen korkeakoulu (Taltech)

Tarkemman yhteissuunnittelun ja yhteiskokeilujen vaihe tarjoaa sidosryhmille tilaisuuden tunnistaa yhdessä ratkaisuja ja uusia mahdollisuuksia, joita kokeillaan myöhemmässä vaiheessa prosessia. Ratkaisujen suunnittelussa on pidettävä mielessä hyödyt ja ihmiset. Vaiheen keskeiset osa-alueet on esitetty alla.


Mahdollisten suunnitelmavaihtoehtojen tunnistaminen. Ensin tunnistetaan mahdolliset suunnitelmavaihtoehdot sen perusteella, kuinka suuri potentiaali suunnitellulla maankäytöllä on, mitä tulee useiden eri toimintojen mahdollistamiseen sekä monien hyötyjen ja sivuhyötyjen tarjoamiseen. Jotta hyödyt voidaan ymmärtää, vihreän infrastruktuurin arvo on määritettävä ja ilmaistava määrällisesti. Tätä tarkoitusta varten voidaan hyödyntää käsitteellisiä viitekehyksiä, jotka koskevat ekosysteemipalveluiden kaltaisia liiketoimintamahdollisuuksia.

Suunnittelu ihmisten kanssa. Ihmisten kanssa suunnittelu tarkoittaa vuorovaikutusta paikallisten yhteisöjen ja paikallishallinnon kanssa ratkaisujen sisällyttämiseksi paikallisiin kaupunkisuunnittelustrategioihin. Alhaalta ylös -lähestymistapoja sisältäviä osallistavia suunnitteluprosesseja voidaan tehostaa viestimällä suunnitelluista toimenpiteistä selkeän ja läpinäkyvän viestintäprosessin avulla. Tämä auttaa edistämään yhteisön aloitteellisuutta ja sisällyttämään vihreän infrastruktuurin hallituksen linjauksiin, mikä on myöhemmin tärkeää kunnossapidossa ja projektin toiminnassa [38].

Lisää esimerkkejä

Asukkaiden osallistaminen asukaspaneelin avulla

Siirtolapuutarhojen yhteiskehitys sidosryhmien kanssa

Asukaskysely

Osallistava viheraluesuunnittelu erilaisten asukasryhmien kanssa

Luovuutta tukeva yhteistyö

Sidosryhmien osallistaminen Her City-työkalun avulla

Digitaalinen osallistuminen Helsingissä: Kerrokantasi

Digitaalinen osallistuminen Tallinnassa: AvaLinn

AvaLinn on sähköinen osallistamistyökalu, jota Tallinnan kaupunki käyttää kaupunkisuunnittelussa. Lähde: Tallinnan kaupunki.

Eri sidosryhmien hyötyjen ja riskien tunnistaminen. Hyötyjen ja riskien tunnistaminen sidosryhmien kannalta auttaa suunnittelemaan paremman ratkaisun. Vastuu ja omistajuus pitäisi jakaa tasaisesti useille sidosryhmille, asukkaat mukaan lukien, projektien riskien ja hyötyjen perusteella. Myös rahoitusseikat pitäisi pitää mielessä tässä vaiheessa. 

Menetelmä

Riskien analyysi tai mahdollisten ratkaisujen arviointi

Prototyypin lukkoon lyönti ja testaus. Edellä mainittujen vaiheiden jälkeen voidaan lyödä lukkoon ratkaisujen prototyypit ja testata suunnittelustrategioita [37, 38].

Pölyttäjien valtatietä koskeva video, joka sisältää luonnoksia siitä, miltä alue tulee mahdollisesti näyttämään. Lähde: Tallinnan strategisen johtamisen virasto, tilasuunnittelun osaamiskeskus.

Halutun ratkaisun päättäminen. Lopuksi voidaan päättää, onko haluttu strategia paras vaihtoehto vai onko siinä parantamisen varaa tai pitääkö se hylätä. Nämä vaiheet suoritetaan useamman kerran siten, että sidosryhmien osallistumisen ja konsultoimisen kautta saadaan jatkuvaa palautetta parhaan ratkaisun tai ratkaisujen saavuttamiseksi [37].

Esimerkkiratkaisu

Auroran kortteli Kalasataman eteläosassa

Esimerkkityökalu

Kasvillisuuskatalogi

Esimerkkityökalu

Digitaalinen sovellus, jolla arvioidaan tunnereaktioita vihreään infrastruktuuriin

Esimerkkityökalu

Asukaskysely

Lisää esimerkkejä

Siirtolapuutarhojen yhteiskehitys sidosryhmien kanssa

Vuorovaikutus erilaisten asukkaiden kanssa

Yhteistyö työkaluna valmiuksien rakentamisessa

Tilasuunnittelu väliaikaisen (vihreän) infrastruktuurin avulla

Asukkaiden reaktioiden kartoitukseen pohjautuva yhteissuunnittelu

Vakavia pelejä erilaisten näkökulmien oppimiseen

Pelaajia pelaamassa vakavaa Globescape-peliä Helsingissä. Lähde: Johann Schuur.

3) Yhteistoteutus ja kunnossapito

Parhaan ratkaisun tunnistamisen jälkeen vuorossa on yhteistoteutuksen ja kunnossapidon vaihe, joka kattaa paitsi teknisiä myös sosiaalisia, taloudellisia, organisatorisia ja ympäristöön liittyviä seikkoja [37]. Siihen vaaditaan sääntelyprosessien ymmärtämistä sekä eri toimijaryhmien ja organisaatioiden hyväksyntä [38].

Yhteistoteutusvaiheeseen kuuluu suunnitellun ratkaisun ja siihen liittyvän kokonaisbudjetin hallinta. Tässä vaiheessa sidosryhmien asiantuntijuutta tarvitaan hankintaprosesseihin, lupamenettelyihin ja kunnossapitoon sekä palautteen koordinoimiseen ja hankkimiseen toteutuksessa ja kunnossapidossa mukana olevilta sidosryhmiltä [37]. Koska tähän vaiheeseen osallistuu eri sidosryhmiä, yhteistyökumppanuudet jäävät helposti huomaamatta suunnittelussa.

Esimerkkityökalut

Kaupunkiniittyjä koskevat ohjeet sidosryhmille

Toteutuksen ja kunnossapidon jatkuvaan iteratiiviseen prosessiin osallistuu useita toimijoita. Tämä prosessi pitäisi suunnitella jo esisuunnitteluvaiheessa, vaikka sen vuoro tuleekin vasta paljon myöhemmin. Kolme pääasiallista siihen osallistuvaa toimijatyyppiä ovat hallinnon ydinryhmä, tekninen henkilöstö ja laadunvalvonta. Kullakin niistä on eri rooli ja vastuut. Yhteistoteutusvaiheeseen liittyy monia toimintamuotoja, jotka vaihtelevat ratkaisujen yksityiskohtaisesta suunnittelusta rakennusprosesseihin ja kyseisten ratkaisujen käyttöönottoon ja riskien hallintaan. Lisäksi projektin on pysyttävä budjetissa ja se on toimitettava ajallaan tiettyjen laatuvaatimusten mukaisesti. Tämän jälkeen sidosryhmät, yleisön edustajat mukaan lukien, kokoontuvat yhteen perustellakseen ja selittääkseen ratkaisun ja jakaakseen tietoa sen kunnossapidon tavoista. Tämä vahvistaa luottamusta ja luo pohjan projektin tulevalle toteutukselle. Jotta toteutetun projektin kunnossapito voidaan taata tulevaisuudessa, sille on määritettävä omistaja(t). Omistajiin pitäisi kuulua projektin loppukäyttäjät, sillä asia vaikuttaa heihin suoraan. Haasteena tässä on suostutella loppukäyttäjät osallistumaan yhteisomistusprosessiin ja sen myötä kunnossapitoon [37].

Ylläpito varmistaa arvonluonnin

Kiinteistöjen rakentamisessa viherratkaisujen ylläpito tulisi suunnitella varhaisessa vaiheessa. Esimerkiksi viherkattojen integroidut kastelujärjestelmät tulisi toteuttaa osana kiinteistön rakentamista, minkä vuoksi kastelusuunnitelmat pitäisi laatia jo suunnitteluvaiheessa. Painoarvoltaan ja haastavuudeltaan ylläpitoratkaisujen suunnittelu rinnastuu näin ollen esimerkiksi LVIS-suunnitteluun.

Jätkäsaaren Vihreistä vihrein -kortteli on esimerkki pitkälle suunnitellusta vihreän infrastruktuurin ratkaisusta, jossa viherseinien ylläpito toteutetaan rakennukseen integroituvalla kasteluteknologialla. LVIS-suunnittelijan tuominen mukaan suunnitteluun voi tulla yllättävän edulliseksi ja säästää aikaa, kun ratkaisut löydetään hyvissä ajoin. Myös viherratkaisujen tulevat ylläpitäjät kannattaa osallistaa suunnitteluun, ja heidän asiantuntemustaan kannattaa hyödyntää suunnitteluvalintoja tehtäessä.

Vastuunsiirto suunnittelusta toteutukseen ja siitä ylläpitoon on tunnistettu toistuvasti haasteelliseksi. Yhteistyö vaatii vielä isoja muutoksia monen ammattikunnan lähestymistavoilta. Liiketoimintamalleissa elinkaarinäkökulma on pyritty toteuttamaan siten, että ratkaisun toteuttaja on myös vastuussa sen ylläpidosta. Uudenlaisissa vihreän infrastruktuurin ratkaisuissa rakennuttajat ja tilaajat ovat siksi keskeisessä asemassa muutoksen edistämisessä. Esimerkiksi Tanskassa vihreän infrastruktuurin ratkaisuja rakentaville ja niiden kunnossapidosta vastaaville yrityksille myönnetään jo laatusertifiointeja, jotka takaavat osaamisen monimutkaisempienkin ratkaisujen kohdalla. Tulevaisuudessa myös Suomessa ratkaisuja toteuttavat ja huoltavat yritykset voivat erikoistua yhä pidemmälle.

Uudet dynaamiset vihreän infrastruktuurin ratkaisut voivat edellyttää ammattilaisten tarjoamia kunnossapitopalveluita. Lähde: ??

4) Yhteisseuranta ja tulosten yhteisarviointi

Yhteisseurannalla ja tulosten yhteisarvioinnilla on tärkeä rooli vihreän infrastruktuurin ratkaisujen tehokkuuden arvioinnissa sen osalta, onko halutut sivuhyödyt saavutettu. Arvioinnissa huomioidaan, mitkä tekijät toimivat ja mitkä eivät. Seurantavaiheessa etsitään aktiivisesti selityksiä ongelmille ja pyritään etsimään ratkaisuja tunnistetuille puutteille. Vihreän infrastruktuurin ratkaisut ratkaisevat usein viheliäisiä ongelmia, jotka koskevat monia sidosryhmiä. Prosessia on siksi arvioitava, jotta voidaan tunnistaa, mikä ratkaisu tai mitkä ratkaisut palvelevat parhaiten tavoitteita [37].

Tarkemman yhteissuunnittelun vaiheessa pitäisi luoda kokonaisvaltainen seurantasuunnitelma, jotta voidaan tunnistaa tavoitteet ja päämäärät sekä mukana olevien sidosryhmien roolit ja vastuut [38]. Tämä vaihe on ratkaisevan tärkeä sen selvittämiseksi, kuinka hyvin vihreä infrastruktuuri ja yhteiskehittämisprosessit onnistuivat. Arviointi perustuu toimijoilta ja loppukäyttäjiltä saatuun palautteeseen [37, 38].

Kampanjakuva, jossa mainostetaan kansalaistieteellistä lajien seurannan maratontapahtumaa. Lähde: Tarton yliopiston luonnontieteellinen museo ja kasvitieteellinen puutarha.

Tehokkuuden seuranta vertaamalla toteumaa yhteisesti kehitettyihin päämääriin ja tavoitteisiin pitäisi visioida [38] yhteissuunnitteluvaiheessa. Seurantaa voidaan suorittaa yhteistoiminnallisesti käyttämällä yhteiskehitettyjä mittareita, sillä mittarit toimivat parhaiten, kun ne kytkeytyvät projektin ja sen sidosryhmien tavoitteisiin ja arvoihin [40]. Koska kaupunkien vihreä infrastruktuuri on ihmisten ohella yhteydessä sekä luontoon että rakennettuun ympäristöön, mittarien pitäisi heijastaa erilaisia komponentteja sekä kustannusten kaltaisia kysymyksiä jne. [2]. Mittarien pitäisi myös heijastaa projektin lyhyen ja pitkän aikavälin onnistumisia.

Jotta näitä seurantatoimenpiteitä voidaan suorittaa, tarvitaan muun muassa dataa tai tietoja ilmasto-olosuhteista, vihreän infrastruktuurin asennusta edeltävästä ja sen jälkeisestä tilanteesta, vihreän infrastruktuurin ratkaisun mahdollisista vaikutuksista sekä erilaisista sosiaalisista, taloudellisista ja ympäristöön liittyvistä sivuhyödyistä.Kun tulokset on integroitu eri sidosryhmien päätöksentekoprosesseihin, nämä mittausjärjestelmät muodostavat vaikuttavan poliittisen välineen [38]. Myös kansalaistieteen kaltaista osallistavaa seurantaa pitäisi harkita ja sisällyttää tarkempaan yhteissuunnitteluvaiheeseen, sillä se auttaa keräämään uudentyyppisiä tietoja, joita tarvitaan ilmastonmuutokseen sopeutumisesta ja resilienssistä sekä muista sivuhyödyistä.

Esimerkkimenetelmä

Luonnon monimuotoisuus ja pölyttäjien seuranta

Esimerkkityökalut

Yhteistuotannon mittarit tai sidosryhmien seurantatyökalut

Rahoitus osana yhteissuunnittelua

Rahoitus pitäisi huomioida kaikissa neljässä yhteissuunnittelun vaiheessa. Edellä esille nostetut budjetin asettamat rajoitteet ovat usein este vihreän infrastruktuurin toteutukselle. Pitkän aikavälin rahoitussuunnitelmat on laadittava koko toteutusvaiheen ajaksi ja myöhempää kunnossapitoa varten. Lisäksi, koska vihreä infrastruktuuri on vielä käsitteenä uusi, projektin seuranta- ja arviointivaiheisiin on varattava rahoitusta [29, 30]. Rahoitusriskeihin ja -leikkauksiin voidaan varautua suunnittelemalla tekniset yksityiskohdat (esim. puiden, viherkattojen ja pinnoitteiden määrä) joustavalla tavalla, jota voidaan muokata [26]. Myös asukkaat ja paikalliset yhteisöt voivat osallistua kunnossapito- ja seurantavaiheisiin, vaikka asukkaiden tekemät aloitteet saattavat tarvita teknistä ohjausta ja tukea.

Kunnossapitokustannukset voidaan myös siirtää kolmannelle osapuolelle, jos omistaja pitää interventiota arvossa ja suostuu ottamaan pitkäaikaisen hoitovastuun [26]. Sidosryhmät ja niiden tarpeet on kartoitettava, analysoitava ja arvioitava yhteissuunnittelun eri vaiheissa. Monien eri sidosryhmien olisi hyvä osallistua vihreän infrastruktuurin suunnitteluprosessiin aktiivisesti jo varhaisessa vaiheessa. Tavoitteiden kirjo on kartoitettava, jotta voidaan lisätä sidosryhmien kiinnostusta ja sen kautta kasvattaa pottia. Kaikista näistä asioista on lopuksi tiedotettava tehokkaasti ja läpinäkyvästi.

Esimerkkiratkaisu

Tilavaraukset ja katurakenne vihreän infran mahdollistajina

Esimerkkimenetelmä

Vihreän infrastruktuurin hyötyjen kartoittaminen